Bänditohinaa
Pitkästä aikaa vähän tekstiä bänditoiminnasta. Meillä on viimeisimmät treenit mennyt älyttömän hyvin putkeen pienistä virheistä huolimatta. Ensimmäinen keikkakin saattaapi olla keväällä, ns. harjoituskeikka. Oishan tuo ihanaa päästä ensimmäistä kertaa elämässään lavalle laulamaan ihan bändin kanssa. Ei kuorolaulantaa, ei duoa… pelkästään soololaulantaa ja vain mä laulan. Mä en haluistani huolimatta esimerkiksi lukiossa päässyt laulamaan yksin milloinkaan. Rehtori piti kyllä mun laulusta, olin käynyt siis studiossa heittämässä purkkiin pari omaa biisiä, mutta musiikinopettaja ei pitänyt minusta. Jos kysyttiin kuka haluaa esiintyä, saatoin olla ainoa viittaaja, mutta silti valittiin joku toinen… Nyt pääsis näyttää henkistä keskisormea niille kaikille, jotka aikoinaan yritti mua polkea alas.
Mä niin rakastan tota bändihommaa. Äijät on niin hyviä rooleissaan ja kukin vetää oman osuutensa kunnialla. Virheitä tulee kaikille, mutta niistä opitaan. Mä tykkään siitä hengestä ja siitä huumorista mitä siellä on. Ja täytyy myöntää, että harvoin on niin mukava ja turvallinen olo ollut lähes tuntemattomien äijien seassa. Se fiilis on se mistä kaikki lähtee. Siitä fiiliksestä on kiinni miltä se ulospäin kuulostaa ja näyttää. Ja me näytetään hyvältä 😉 😀
