Aloitin blogin. Kerroin mikä on ja kuka olen. En kertonut mistä tulen ja mitä olen kokenut. Sitä ei minun mielestä tässä tarvitse sanoakkaan. Ehkä kuitenkin on hyvä tietää, että minun masennus on jotain, joka kumpuaa monista asioista alkaen lapsuudesta ja päättyen tähän hetkeen. Mukaan mahtuu elämän tuomien negatiivisten asioiden lisäksi muutamia traumaattisia kokemuksia.
Pää meni jumiin, kaikki keitti yli ja oma mieli ei enää kestänyt mitään viime vuoden lopulla. Siitä alkoi elämä diagnoosin kanssa. En vieläkään voi sanoa, että tulevaisuus olisi valoisa, elän nyt vain tätä hetkeä.
Tällä hetkellä pieninkin vastoinkäyminen aiheuttaa ison harmin. Jos unohdan pestä pyykit tai jos olen tehnyt jonkun asian väärin, niin siitä tulee ahdistus ja henkinen helvetti. Tällä hetkellä yksi iso harmi on unet. Näen unta kaikesta ja kaikista, niistä asioista jotka ovat ajaneet mut tähän. Ja voin kertoa että joka yö ei jaksaisi elää niitä uudestaan. Ehkä tämä on jotain oman kovalevyn eheyttämistä.
En siis ole ”masentunut” vaan olen masentunut. En ole ahdistunut vähäsen maailman menosta vaan kärsin oikeasti ahdistuksesta ja tullessaan puristaa mut kasaan ja se sattuu ihan helvetisti niin henkisesti kuin fyysisesti.