On se vaan vaikeeta tän sairauden kanssa edetä. Muisti on ihan onneton, en muista mitään laulunsanoja. Mulla on koko ajan lyriikat nenän edessä. Harmittaa. Kyseessä on kuitenkin cover-biisejä jotka on mulle ihan tuttuja. Turhauttaa tollanen.
Muuten meni ihan hyvin, vaikka ääni ei vielä oo palautunut viime viikon flunssailusta kunnolla.
Laulaminen on kyllä mun elämän yksi suurimmista nautinnoista. Tänään just sanoin rumpalille, että nyt laulan elämässäni ekaa kertaa täysillä. Mä en pelkää mitä joku miettii vaan vedän sillä tunteella mikä musta lähtee. Siitä tulee suurin ilo kun onnistuu jossain. Laulaminen on aina ollut mulle tapa osoittaa jos olen iloinen ja tapa peittää huonot asiat. Nyt en toki laulamalla peitä mitään. Nyt aloitan uuden sivun tai siis olen aloittamassa hitaasti mutta varmasti. Siihen ei kuulu enää peittely, siihen kuuluu vetää tää elämä yhtä täysillä ku noi biisit.
Kyllä mä joskus vielä… Ja kuten rumpali viisaasti sanoi, on noilla isoillakin staroilla laput mistä kattelee sanoja 😉