Tästä onkin hetki mennyt kun oon kirjoittanut. Jonkun verran on tapahtunut ja erilaisia olotiloja on käyty taas läpi. Ehkä mä vähän tässä voisin avata mun menneitä päiviä ja hetkiä sekä suunnata ihan vähän katsetta tulevaisuuteenkin.
Viime viikolla mulla oli pitkästä aikaa sairaanhoitajakäynti mielialahäiriöpoliklinikalla. Täytin ennen käyntiä masennus- ja ahdistuneisuuskaavakkeet. Molemmissa näin itsekin, että alhaalla mennään edelleen (ja aika lujaa). Mulla on ollut tosi huonoja päiviä ja tosi huono jaksojakin. En tiennyt mitä teen lääkkeiden suhteen ja miten saisin elämän toimimaan normaalisti. Lähes joka päivä oli olo kun ei tuntisi edes omaa kroppaansa. Tuli suoritettua paljon ja koko ajan vaadittua itseltään jotain vaikkei pitäisi.
Hoitaja sanoi, että kuulemansa ja näkemänsä perusteella olisi koko ajan hätätilassa. Mun mieli ja keho on hälytystilassa eikä mikään mene minnekkään päinvastoin.. kaikki jää ja vyöryy niskaan koko ajan painavampana. Olin todella ahdistunut. Ei ehditty katsomaan täyttämiäni lappuja läpi, koska aika meni jutteluun muuten. Sain ajan jo heti seuraavalle viikolle eli tällä viikolla pääsen jo takaisin hoitajalle. Sitä toivoinkin, kolmen viikon tauot on mulle liian pitkiä.
No aikaa ennen tuota käyntiä… Siellä oli mm. 11 sivun kirje perheenjäsenille ja muutamille muille läheisille ihmisille. Tässä kirjeessä kävin läpi lapsuudesta aikuisuuteen joitain mieltä vaivaavia huonoja asioita. Sellaisia mistä olen usein vihainen joko itselleni tai muille. Halusin tuoda ne julki ja esiin, koska se helpottaisi oloani omalla tavallaan. Silloin ei jäisi mitään mielen päälle vaan voisi kääntää sivua. Nyt kuitenkin kaikki tietää ne niin samahan se on sitten jatkaa eteenpäin. Isän kanssa näistä olenkin jutellut, muiden kanssa en niinkään. Olen iloinen, että isä oli rohkea ja vastasi siihen kirjeeseen. Tämän lisäksi kirjoitin muutaman sivun mittaisen muistelman erityisen hyvistä asioista. Nämä kirjoitukset oli toki hyvästä, mutta hoitajani mielestä myös sikäli pahasta, että niillä koitin päästä pahasta olosta eroon nopeammin. Kun tässä ei ole nyt nopeaa tietä onneen.. Masennus tulee hitaasti ja lähtee myös ainakin yhtä hitaasti pois.
Mulla on tällä hetkellä todella raskas tuskan viitta hartioilla. Se pitäisi saada pois, ahdistus pitäisi saada pois. Jossain vaiheessa sitten voi lähteä tavoittelemaan sitä ns. normaalia elämää. Minun lääkkeet menee tarkastukseen, varaan aikaa lääkärille ensi viikolla kun lääkärilläni on soittoaika. Samalla varmaan tarkastellaan tuo sairasloman tilanne. Mullahan loppuisi sairausloma huhtikuun viimeiseen päivään. Jotenkin koen etten ole valmis työnhakuun toukokuun alusta, mutta antaa hoitajan ja lääkärin tehdä se päätös yhteistyössä minun kanssa. Ei ajatella sitä vielä. Hoitaja pyysi poistamaan elämästä kaikki asiat jotka aiheuttavat suoriutumispaineita. Onneksi mun bändi ei ole sellainen, siitä saa enemmänkin hyvää oloa.
Isot suoriutumispaineet on mulla nyt painonpudottamisessa. Mä olen niin addiktoitunut sokeriin, ettei mitään järkeä. Mun paino on noussut vuoden takaisesta varmaan 20 kg jo 🙁 Tuntuu paskalta ja näyttää paskalta. Mutta silti, en mene puntariin. Pyrin käymään lenkillä aurinkoisina päivinä ja silloin kun mieli siltä tuntuu. Lisäksi aloitan saliharjoittelun uudelleen personal trainerini kanssa yhdessä. Tänään on ensimmäinen yhteistreeni salilla. Tästä enemmän treeni-kategorian alla.
Sitten ihanan ihana uutinen viime ajoilta… Viime viikolla kävin manikyyrissä ystäväni kanssa. Se oli ihana käynti (vaikka siihen ei jostain syystä kuulunut käsien rasvaus ja hieronta). Otin manikyyrin, geelilakkauksen sekä nimettömiin käsin tehdyt kukkakoristeet. Maksoin ystävälleni syntymäpäivälahjaksi geelilakkauksen ja koristeet. Se oli ihana hetki elämässä ja täytyy myöntää että oli kaiken rahan arvoinen, vieläkin on lakka hyvässä kunnossa sormissa eikä merkkiäkään että kuluisi jo pois. Geelilakkaus kestää kuulemma 2-3 viikkoa joten tätä iloa kestää pidempään
Tulevaisuuteen suunnittelen kevyesti syntymäpäiväjuhlia, minun ja aviomieheni. Lisäksi suunnittelen kampaajakäyntiä jos rahat riittää. Hammaslääkäriin tulisi mennä, siihen menee noin 250 euroa. Sitten ajattelin lähteä kameran kanssa lenkille niin monena päivänä kun vain mahdollista. Neulomista jatkan ja yritän saada suorituksia vähemmäksi ja rentoutta kehoon.
Ihanaa kevään alkua kaikille lukijoille. Toivotaan paljon aurinkoisia päiviä.
-T-